Myöhäistä iltalenkkeilyä ja kotikutoinen vuorijuoksusimulaattori

Kokopäivätyö ja seitsemän lasta pitivät tällä viikolla minut sen verran kiireisinä, että lenkkeilyyn ei meinannut millään jäädä aikaa.

Maanantai-iltana kävin myöhään heittämässä 9 kilometrin kevyen hölkän, keskiviikkona pinkaisin ennen ruoan laittoa reilun puolen tunnin vauhtikestävyyslenkin ja torstaina puolestaan lyhyen palauttavan vasta lasten mentyä nukkumaan.

Vaikka kilometrejä ei näillä lyhyillä lenkeillä aina hirveästi kerrykään, on ne kuitenkin mielelle ja arjessa jaksamiselle tärkeitä ja kyllähän niillä kuntoa kuitenkin ylläpidetään.

Viikonlopulle suunnittelin taas pitkiksen. Asfaltille ei oikein tehnyt mieli ja polut ovat sen verran kaukana kotoa, että sinne on lähdettävä autolla ja se vie aikaa. Niinpä päätinkin tehdä jotain ihan muuta.

Tajusin, että hyvää mäkitreeniä voi tehdä viidenkymmenen metrin päässä kotipihastani. Siinä on pieni metsikkö ja metsikössä ylämäki, jolla pituutta 100m ja retkikartan mukaan nousua n. 18m. Ei siis mikään hurja nousu, mutta laskeskelin, että jos sitä tarpeeksi monta kertaa nousee ylös-alas, niin kyllähän siinäkin verttiä kertyy ja samalla voimaa reisiin, jota tullaan Vuokatti Trail Challengella elokuussa tarvitsemaan.

No ei kun tuumasta toimeen. Lauantaiaamuna ylös klo 7, kamppeet niskaan, juomapullo ja kaksi geeliä mukaan ja mäkeen.

Reittivalinta oli kovin yksinkertainen. Tästä alas tien reunaa n. 230m,

sitten kurvaten oikealle tasaiselle metsätielle, sitä pitkin n. 150m

ja lopuksi se itse mäki, n. 100m:

Siinäpä se kotikutoinen vuorijuoksusimulaattori yksinkertaisuudessaan, 480m per kierros. Reilun kahden tunnin juoksun jälkeen kierroksia oli kasassa 36, kilometrejä reilut 17 ja reidetkin tiesivät tehneensä töitä. Olipa mukavaa. Joku toki voisi tätä tylsäksikin kutsua, mutta siihen ajoittaiseen tylsyyteenkin on pitkillä matkoilla pakko tottua.

Lapset olivat juoksuni aikana heränneet ja pääsin kotona suoraan aamiaispöytään. Loistava aloitus lauantaipäivään.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ihan NUTSit polkujuoksupikkujoulut!

Joensuun 12h:n yöjuoksusta on nyt reilu viikko ja kävin viikonloppuna ekaa kertaa lenkillä. Oikeastihan olisi järkevää ollut vielä jatkaa juoksutaukoa mutta en pystynyt, sillä kalenterissa oli nimittäin vuoden odotetuin juoksutapahtuma NUTS Köykkyri ”Pre-Xmas Uphill Race." eli ainutlaatuinen vuorijuoksusimulaattori Kempeleessä. 400 metrin rata Köykkyrin laskettelurinteessä ja metsäpolulla, jota kirmataan kuuden tunnin ajan ja jossa on lähes ainoastaan ylä- ja alamäkeä, noin +25 nousumetriä / kierros.

Hulluilla on hauskempaa. Mäki ylös- mäki alas-mäki ylös-mäki alas.

Viime vuonna olin sen verran hullu, että tamppasin mäkeä koko rahan edestä. Yhteensä 88 kierrosta. Muistan silloin neljän tunnin kohdalla ajatelleeni, että se neljä tuntiakin olisi kyllä riittänyt. Aika kultaa kuitenkin muistot, sillä olin tänäkin vuonna kuuden tunnin sarjaan ilmoittautunut. Onneksi järki kuitenkin sanoi, että viikko 12h ultrajuoksun jälkeen ei kannata moiseen lähteä.

Tänä vuonna lupauduin NTR-polkujuoksuseuramme puolesta aamupäiväksi talkoojoukkoihin ottamaan ilmoittautumisia vastaan ja osallistumiseni vaihdoin Fun Run -sarjaan eli suomennettuna "juokse niin kauan kuin jaksat ja mene sitten paljuun".

Kisakansliassa talkoilemassa.

Yhdessä ystävän kanssa tonttuilemaan.

Puoliltapäivin starttasin mäkeen. Juoksin ns. kahdessa osassa: kävin ensin puoli tunnin "alkuverkoilla" ja myöhemmin juoksin ystäväni Seijan saavuttua vielä pari tuntia. Vaikka tuosta Joensuun ultrasta oli tosiaan vasta viikko, jalat oli kyllä ihmeen hyvässä kunnossa ja juoksu tuntui tosi kivalta. Ainoastaan jalkapohjissa alamäkijuoksun tärähtely alkoi jossain vaiheessa tuntua. Tosiasia kuitenkin on, että vaikka omasta mielestä siltä ehkä tuntuukin, niin ei sitä tuollaiselta ultralta palaudu niin nopeasti. Lihakset on melko pikaisesti taas kunnossa mutta jänteiden, nivelten ja varsinkin hermoston palautuminen vie aikaa. Näitä ei kuitenkaan itse sillä tavoin tiedosta ja maltillisesti harjoittelu pitäisi tuollaisen koitoksen jälkeen aloittaa.

Köykkyrin Fun Run oli siitä kiva sarja, että jopa tällainen aika kilpailuhenkinen juoksija pystyi unohtamaan kisailun ja pitämään vain hauskaa. Otin valokuvia, kannustin muita ja viivyin huoltopöydän herkkujen ääressä kierrosten välissä luvattoman pitkään. Taukoineen päivineen olin yhteensä reilut kolme tuntia mäessä, jonka jälkeen siirryin sitten hyvällä omallatunnolla paljun puolelle kannustusjoukkoihin.

Ilta jatkui sitten vielä pikkujouluruokailun kera ja aika myöhään yöhön jaksettiin vielä tanssiakin. Kiitos NUTSIn porukoille taas kerran aivan mahtavan tapahtuman järjestämisestä. Ensi vuonna nähdään Köykkyrissä taas!

Paljussa oli päivän parhaat pidot. Kuva: Jouko Kaarteenaho