maanantai 27. huhtikuuta 2015

Joskus kaikki sujuu kuin valettu

Ihan alkuun pahoittelut blogini lukijoille siitä, että en ole kirjoitellut pitkään aikaan. Minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa kaiken muun arjen kiireiden keskellä. Hyvän ystäväni tukeminen hänen vaalikampanjassaan on ollut suurin ponnistukseni tälle keväälle ja viime viikkojen työ palkittiin kun ystävästäni tuli sunnuntaina kansanedustaja!

Kampanjakiireistä johtuen minulla ei ole viime viikkojen aikana ollut liiemmin aikaa ajatella juoksuakaan hirveästi. Kilometrejä on kyllä kertynyt kivasti, jopa enemmän kuin koskaan ennen, mutta en ole juossut mitenkään suunnitellusti. Tästä johtuen olin lievästi sanottuna paniikissa kun tajusin, että kevään ensimmäinen lappujuoksu lähestyi. Olin ilmoittautunut Hyvä Kajaani Vartille, eli 10.55km:n matkalle ja minulla ei ollut oikeastaan hajuakaan senhetkisestä juoksukunnostani.

Alkuviikosta kävin tekemässä kilsan vetoja ja niiden perusteella yritin miettiä tavoitevauhtia. Kyselin juoksukollegoilta apuja. Viime vuotinen kympin enkka tuli kilsavauhdilla 4:39, joten ajattelin, että kaikki sen alle olisi plussaa mutta olin epävarma, pystyisinkö edes siihen vauhtiin pitkän pk-kauden jälkeen. Onneksi juoksukollegani Jouni jaksoi uskoa kuntoni parantuneen siitä ja kehotti lähtemään hieman reippaammin. Niinpä suunnitelmana oli juosta kaikki kilsat sinne 4:30 pintaan. Kisan reittiprofiili ei kylläkään ollut ennätysjuoksuun houkutteleva, mutta kaikkea kannattaa yrittää :-)



Reittiprofiili ei vakuuttanut ennätystentekoon

Aamulla herättyäni olin hieman harmissani kun katsoin ulos. Koko viikon sää oli ollut varsin aurinkoinen ja lämmin mutta nyt mittari näytti lähes nollaa ja satoi lunta!! Mutta kun säälle ei voi mitään niin ei auta kuin pukea enemmän päälle ja juosta kovempaa, jotta pysyy lämpimänä :-) Laitoin päälleni pitkät trikoot, pitkähihaisen aluspaidan ja siihen päälle "juoksuseurani" Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7 t-paidan. Jalkaan uudet NB 890, pipo ja hanskat ja menoksi.



Kainuun kevätsää. Ei siis vieläkään #pohkeetesiin -juoksua. 



Ajelin Kajaaniin kymmenen maissa ja hain numerolapun. Olin ensimmäisten 200 ilmoittautujan joukossa, joten sain myös kisapaidan, joka oli pirtsakan oranssin värinen.





Koska olin ajoissa paikalla, minulle jäi hyvin aikaa tehdä kunnon lämmittelyt. Juoksin pari kilsaa, venyttelin ja tein muutamia koordinaatioharjoituksia. Olen monta kertaa jättänyt lämmittelyt turhan vähäisiksi ehkä siitä pelosta, että ne voimia varsinaisesta juoksusta, mutta tällä kertaa päätin uskaltautua ja saada lihakset kunnolla lämpöisiksi. Vähän ennen starttia klo 11 vein takin vaatesäilytykseen ja lähdin odottelemaan lähtölaukausta.

Lähtölaukaus pamahti. Minä ja reilut parisensataa muuta juoksijaa lähdimme liikkeelle ja yritin saada vauhdin kohdilleen enkä rynniä muitten perään. Ekalla kilometrillä on kisoissa aina se vaara, että adrenaliineissä tulee lähdettyä liian kovaa ja kolmannen kilsan jälkeen on jo käytännössä kuollut. Tähän en halunnut syyllistyä. Tuijotin tarkasti kelloani ja annoin muiden rynniä ohi. Eka kilsa juostiin alamäkivoittoisesti ja se menikin suunnitellusti aikaan 4:29. Koska reitti oli minulle tuttu, tiesin, että 2. ja 7. kilometri olivat ylämäkeä ja tästä syystä toisella kilsalla vauhti hieman hiipuikin. 4:38. Ok, otetaan tämä jossain takaisin. Kolmannella kilsalla sain vauhdin taas pidettyä, 4:31. Tässä vaiheessa tajusin, että peesiapua ei tässä(kään) kisassa tule. Jostain syystä joudun aina ajallani sellaiseen välimaastoon, että kovat menee edellä ja loput tulee perässä. Samantasoista juoksuseuraa ei tänäänkään löytynyt. No, ei se mitään, keskitytään vain omaan juoksuun, ajattelin. 4. kilsa aikaan 4:35. Juoksu tuntui ihmeen hyvältä ja epävarmuus vauhdin suhteen alkoi mennä ohi. Kyllä minä tätä jaksan loppuun asti pitää. Kuudes kilsa 4:36. Puoliväli ohi ja ei vieläkään oksettavaa tunnetta ja keskeytysajatuksia kuten joskus aiemmin.

Seitsemäs kilsa oli taas ylämäkeä ja vauhti hiipui hieman. 4:42. Pari selkää tuli mäessä kuitenkin jo vastaan ja menin näistä liian kovaa startanneista ohi. 8. kilsa aikaan 4:36. Jes! Seuraavat 2km olisivat tasaista rantareittiä Kajaaninjoen rannalla ja jos ihmeitä ei tapahdu niin kympin enkka tulee. Hymyilin kun tajusin sen ja tikutin eteenpäin. Jos askelfrekvenssi pysyy hyvänä, vauhtikin pysyy hyvänä, sanoin itselleni. (Kadenssi oli muuten kellon mukaan tuossa vaiheessa 187). 9. kilsa aikaan 4:33, 10. kilsa 4:35 ja kympin väliaika 45:52. Nelisenkymmentä sekuntia paremmin kuin kympin kisassa viime elokuussa. Pienestä lumisateesta huolimatta naamani loisti varmaan kuin Naantalin aurinko, sen verran iloinen olin jo tuossa vaiheessa tuloksesta vaikken ollut vielä edes maalissa.


Viimeiset 600m juostiin Kajaanin joen yli kohti Kaukaveden vesiliikuntakeskusta ylämäkeen ja harmittavasti vastatuuleen. Viimeinen käännös ja hotelli Scandicin pihan kautta maaliin. Loppuaika 48:27. Olin yhtä hymyä. Hymyä nostatti vielä kuuluttajan kuulutus: "Nyt maaliin saapuu numerolla 100 Mari Maier.... Jostain ihme seurasta..." :-D Pintakaasuttelijoiden tunnettuus ei näytä tänne Kainuuseen vielä levinneen :-D

Vaikka en kisassa kunnon loppukiriä saanutkaan aikaiseksi (kilsavauhti 4:23 ja sykkeet lopussa 179 kun viime vuonna kympin lopussa 190), ja keskisykekin jäi hieman aikaisempia kisoja alhaisemmaksi, olin ihan MEGATYYTYVÄINEN juoksuuni. Suunnitelma vauhdin suhteen piti, kaikki meni kuin valettu ja juoksin hyvän juoksun. En lähtenyt liian kovaa enkä hyytynyt lopussa, joten vauhti oli juuri päivän kuntoa vastaava. Ja loppuajalla heltisi naisten sarjassa sija 6/79.


Kisailua seurapaidassa. Seuran nimi herätti kummastusta kuuluttajassa.


Tämä oli varmasti yksi parhaimmista kisoistani ja oli mahtavaa huomata, että kehitystä on tapahtunut. Kun juoksin ensimmäisen varttimaratonini Kajaanissa keväällä 2013, hävisin yhdelle tämän kisan kanssakilpailijoista viidellä minuutilla. Nyt menin reilulla viidellä minuutilla ohi! Tästä on hyvä jatkaa kohti kauden päätavoitetta, eli Terwamaratonia. Tavoitteena siellä 3:45h:n alitus ja tämä tulos antaa luottamusta siihen, että tuon alle päästään. Miten paljon, se selviää sitten toukokuussa :-)