39 kertaa mäkeä ylös alas eli maailman parhaat synttäribileet!

Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, että joku viettäisi synttäreitään juosten saati että minä olisin siellä mukana mutta nyt en voisi oikeastaan hauskempaa tapaa viettää synttäreitä edes keksiä :-) Kun juoksukaveri fb:n Oulu Trail Running-ryhmästä kutsui pari viikkoa sitten juoksemaan Köykkyrin laskettelurinteeseen 39 kierrosta synttäreidensä kunniaksi, hommasin kotoa heti "iltavapaan" ja ilmoittauduin hubailuun mukaan. Kai sitä jonkin verran hullu pitää olla, että ajaa 140km voidakseen juosta neljänsadan metrin kierroksia laskettelurinnettä ylös alas mutta en kyllä epäröinyt hetkeäkään. 

Valmiina starttiin

Työpäivän jälkeen juoksuvermeet päälle ja auton nokka kohti Kempelettä.  Klo 17.30 startattiin. Mäki oli pehmeä uudesta lumesta ja jo ensimmäisessä mäessä oli selvää, että aika rankka ilta oli tulossa. Parinkymmenen kierroksen jälkeen touhu alkoi hieman tuntua kropassa mutta väsymys ei hyvässä seurassa jutellessa ja nauraessa tuntunut pahalta. Pulkkamäessä olleet nuoret ranskalaiset vaihto-oppilaat kyllä hieman ihmettelivät touhuamme: "What are you doing? Racing?" "No, we are running just for fun. Actually, we are celebrating one's birthday." "What?!?!? I knew you finnish people were crazy." :-)

Illan saldo: 2h57min treeniä, 39 kierrosta, reilut 17 kilometriä ja n. 1100 nousumetriä. Takaisin kotona olin yhdentoista maissa, koko pesue oli nukkumassa ja mies oli lämmittänyt saunan <3
Ilta oli ehdottomasti ajettujen kilometrien arvoinen ja loistava tapa päättää mahtava juoksuvuosi!

Btw, ensi vuonna juostaan muuten kuulemma painon, ei vuosien mukaan. Pakko varmaan alkaa laihikselle :-D Silloinkin ehdottomasti touhussa mukana! Ja pitäisiköhän omatkin synttärit viettää näin?

Taustaa - eli mistä kaikki alkoi...

Koko lapsuuteni olin urheilullinen. Lapsuus- ja nuoruusvuosina tulivat tutuksi niin juoksu- kuin hiihtokisat, naisvoimistelijat, karateseura ja savolaisen kotikyläni jalkapallokentät ja talvisin jääkiekkokaukalo. Koulumatkat poljin pyörällä ja kesälomat vietin maauimalassa ja rannoilla. Kolmetoistavuotiaana mukaan tuli vielä ratsastus.

Aikuisiässä kaikki jotenkin jäi. Ikää tuli lisää, samoin lapsia - ja kiloja. Minusta alkoi tulla sohvaperuna :-( Tiesin kyllä, että olin lihonut, mutta tuolloin kolmen lapsen yh-äitinä ajanpuutetta oli helppo pitää tekosyynä liikkumattomuuteen. Joulukuussa 2012 havahduin kuitenkin siihen, että vaatekokoni oli 42 entisen kolmikutosen sijaan ja päätin tehdä asialle jotain.

Korvasin epäterveellisen ruokavalioni vähähiilihydraattisella ja vähärasvaisella ja jumppasin kotona telkkarin ääressä lasten nukkuessa. Neljässä kuukaudessa laihdutin 12 kiloa. 

Huhtikuussa 2013 olin taas hoikempi ja elinvoimaisempi kuin vuosiin ja aloin juoksemaan. Ensimmäisen lenkkini olen merkannut harkkapäiväkirjaan 13.4.2013. Matkaa kertyi 4 km, aikaa kului puoli tuntia - ja jäin lajiin koukkuun. Kuusi viikkoa myöhemmin juoksin Kajaanin Street Runilla ensimmäisen varttimaratonini aikaan 59:57, kesäkuussa Turussa puolimaratonin aikaan 2:02:02, ja puolisen vuotta ensimmäisen lenkkini jälkeen saavuin Ylivieskan Kärkimaratonilla maaliin ajassa 4:34:34. 

Nyt, reilut puolitoista vuotta myöhemmin juoksukilometrejä on kertynyt reilut 2500km, tossujakin on kulunut muutama pari ja juostuja maratoneja takana on 4. Ja matka jatkuu. Olen koukussa. Koukussa juoksuun.

Aikaa harjoitteluun minulla on suurperheen arjessa melko vähän. Vaikka nykyään on mukana toinen aikuinen niin lapsiakin on reilusti tuplasti :-) Joskus on lähdettävä lenkille spontaanisti kun lapset yhtäkkiä häippäsevät kavereilleen, joskus on juostava epäinhimilliseen aikaan aamulla tai myöhään illalla ja joskus kuluu päiviä, että lenkille ei yksinkertaisesti ehdi. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, etten ajanpuutteesta huolimatta treenaa jossain määrin tavoitteellisesti. Minusta on mukava seurata omaa kehitystä, asettaa itselle tavoitteita ja haastaa itseni aina uudelleen ja uudelleen. Tavoitteet vain on asetettava realistisesti ja omaan elämään suhteutettuna.

Tervetuloa seuraamaan harjoitteluani!

Ai miten niin koukussa?

Minulta usein kysytään, miksi juoksen. Alunperin aloitin juoksun vain painonhallintaa varten. Pian kuitenkin tajusin, että juoksu on minulle paljon muuta.

Juoksu on minulle nykyään omaa aikaa kiireisen arjen keskellä. Illan lenkki on minulle hetki hiljaisuutta, omien ajatusten kuuntelemista. Aikaa ajatella. Henkireikä. Voimavara, joka auttaa jaksamaan kun lapset kiukuttelevat, työväsymys painaa ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle.

Juoksu antaa minulle energiaa, voimia, positiivisuutta. Samanhenkisiä ihmisiä, uusia ystäviä, kokemuksia.

Juoksu on omien rajojen etsimistä, äärirajoilla käymistä. Ihminen pystyy lähes mihin vain kun vain oikein haluaa ja yrittää. Olen juoksun myötä löytänyt itsestäni paljon uusia luonteenpiirteitä, heikkouksia ja vahvuuksia.

Juoksu <3 Ei sitä voi oikeastaan selittää. Toiset juoksijat sen varmasti ymmärtävät. Lenkille on aina vain pakko päästä.