Höntsäily kunniaan

Viime kuukausi on mennyt höntsäillessä ja blogi on pysynyt hiljaisena.  Kiireinen ja raskas kevät niin henkisesti (uusi koti, uusi työ) kuin fyysisestikin (valmistautuminen Terwamaratonille) alkoi tuntua kropassa. Terwalta en meinannut palautua millään ja vaikka tiesin, että en ole ihan kunnossa, starttasin Vuokatissa ja Kivesvaaralla. Näin jälkeenpäin katsottuna nuokin kisat olisi ollut siinä kunnossa järkevintä jättää väliin mutta meni kauan ennenkuin hyväksyin erilaiset oireeni ylikunnoksi. Olisin halunnut mieluusti laittaa sydämen muljahtelut, yöhikoilun, juoksuinnon lopahtamisen, väsymyksen ja hidastuneen aineenvaihdunnan kilpirauhasen piikkiin mutta kun verikoe näytti kaiken olevan kunnossa, oli pakko myöntää, että olin vain ylirasittunut.

Niinpä annoin itselleni heinäkuussa luvan höllätä. En ole ottanut stressiä juoksumääristä tai -vauhdeista, olen nukkunut paljon ja syönyt hyvin ja ottanut yksinkertaisesti vain rennosti - ja olen huomannut sen tuovan mukavaa vaihtelua elämään!

Liikuntaa en toki ole unohtanut! Päinvastoin, olen vain liikkunut paljon monipuolisemmin. Olemme lasten kanssa kesän aikana kokeilleet jos jonkinlaista uutta lajia seinäkiipeilystä geokätköilyyn. Varsinkin tuosta geokätköilystä on tullut meille mukava yhteinen laji ja siihen on helppo yhdistää lyhyt iltalenkki. Käytiinpä me Vuokatin Angry Birds-puistossakin temppuilemassa ja muutama kärrynpyörä heittämässä.

Pari viikkoa sitten innostuimme koko konkkaronkka osallistumaan paikalliseen ChallengeRuniin, josta nautimme kovasti koko sakki. Parin kilometrin reitille maastossa mahtui jos jonkinlaista estettä: kiipeilyä, konttaamista ja könyämistä sekä viimeisenä "mäntysuopavaahtovesieste", joka toimi kisan jälkeen lapsille uima-altaana :-D Oli tosi mukava osallistua tähän yhdessä lasten kanssa ja olla kannustamassa lapsia hienoissa suorituksissaan. Ja tulipa siinä oman sarjan kakkossija ja mukava tuotepakettipalkinto kylkiäisenä. Ihan ilman stressiä ja suorituspaineita.

Viime viikonloppuna minä, joka inhoan pyöräilyä, pyöräilin 85km, Puolangalta Kontiomäkeen. Huomasin, että sekin voi olla aika kivaa kunhan vauhtiin pääsee. Ja mikäpä siinä oli  pääministerin peesissä polkiessa.

Tuon pyöräilyn jälkeen huomaan jopa miettiväni, josko vaikka koko perhe tehtäisiin jossain vaiheessa pitkä pyörälenkki. Aiemmin olisin vain miettinyt, mihin saisin seuraavan pitkän juoksulenkin kalenterissa mahtumaan. Ja nyt ollaan jo niin pitkällä tässä höntsäilyssä, että olen jopa suunnitellut golfin uudelleen aloittamista. Nia-jumppaankin puistossa yksi päivä osallistuin ja jätin juoksulenkin väliin.  Siinä vaiheessa mietin, että pitäisiköhän hakea jo ammattiauttajalta apua? :-)

No olen minä toki vähän juossutkin. Mutta vain vähän. Ja suurimmaksi osaksi pelkkää pk-lenkkiä, hengästymättä. Juurikin vain höntsäillyt. Ilman suurempia suunnitelmia ja treeniohjelmia. En minkään tavoitteen "velvoittamana" vaan vain siksi, että juoksu on juuri silloin tuntunut mukavalta. Tähän olen toki aina pyrkinyt vaikka tavoitteessani en olekaan aina pysynyt. Mutta nyt lenkit ovat tuottaneet taas iloa, eikä mikään niistä ole ollut pakkopullaa.

Eilen kuitenkin innostuin taas pitkästä aikaa kisailemaan. Näin facebookissa ilmoituksen Kajaanissa järjestettävästä Vimpelinvaaran maastoholkästä ja lähdimme sinne ihan ex tempore lasten kanssa. Kuopus juoksi isoveljen ja isosiskon saattelemana kilometrin ja itse pääsin starttaamaan omassa sarjassani.

Voi vietävä, että oli taas (ihanan) kamalaa juosta kovaa! 8,3km polkuja ja latupohjia muutaman kunnon nousun kera (yhteensä 180 nousumetriä) sai kyllä hyvin sykkeet nousemaan. Vaikka nyt en mitään sijoituksia tavoittelemaan lähtenytkään, sen verran kilpailuviettinen kuitenkin olen, että itselleni hyvän suorituksen halusin tehdä. Siksi harmittikin kovasti kun eksyin noin kilsa ennen maalia ja vedin noin 300 metrin lisälenkuran suon läpi :-D Maaliin saavuin ajassa 46:06 ja sillä irtosi jopa naisten sarjan neljäs sija. Olin ihan tyytyväinen pitkän höntsätauon jälkeen.

Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyä. Olo on parantunut huikeasti ja ylikunnon oireet ovat poissa. Olen oppinut nauttimaan muustakin liikunnasta kuin vain juoksusta ja oppinut paljon itsestäni, kehostani ja levon merkityksestä. Siitä, miten kokonaisvaltainen kroppa kuitenkin on. Juoksumäärien ei tarvitse olla suuriakaan, että keho tekee stopin, jos muilla elämänaloilla on stressaavaa.

Kympit ja puolikkaat ja muut suunnitellut kovat kisat jäävät tältä kesältä väliin. Seuraava etappi on Nuuksio Classic Trail maastojuoksumaraton syyskuussa. Ja sielläkin olen antanut itselleni luvan vain höntsäillä ja nauttia matkasta.

Ja jos teissä blogini lukijoissa on juoksijoita, niin muistakaahan tekin välillä levätä. Sen merkitystä ei varmaankaan voi painottaa liikaa!