Suunnistus on kyllä aika coolia

Ai mitenkäkö minä päädyin tänään Kainuun Rastiviikolle suunnistamaan? No se meni yhtä spontaanisti kuten minulla nämä päätökset yleensäkin. Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7 -foorumilta tutuksi tullut Päivi laittoi muutama viikko sitten minulle viestiä:

Päivi: Onko Puolanka teitä lähellä? Olen tulossa heinäkuussa sinne rastiviikolle. Siellä olisi sellainen c-ultra sarja kuntosuunnistuksessa. N. 10km jonka pitäisi olla helppo ja sen mainostetaan soveltuvan polkujuoksijoille. Tuli mieleen lähtisitkö joku päivä mun kanssa sinne juoksemaan/suunnistamaan?

Minä: En osaa suunnistaa mutta perässä voin juosta 😃  Riittääkö se?

Ja vähän myöhemmin:

Minä: Ilmoittauduin nyt sinne kisaan torstaille 7.7. Emit piti vuokrata. Teki mieli kysyä, että mikä ihmeen emit 😃 😃 Mutta en halunnut paljastaa olevani niin noviisi 😃 

Kuten huomaatte, vallan loistavat lähtökohdat osallistua suunnistuskisaan. Sen verran sanottakoon, että alakoululaisena olen ollut jonkun vuoden partiossa ja yläkoulussa liikunnanopettajani piti suunnistusta lähestulkoon kansalaisvelvoitteena. Näistä kaikista on kuitenkin noin 25 vuotta aikaa ja teininä metsässä rämpiminen lähinnä ärsytti. Mutta ei anneta sen häiritä.

Seitsemäs seitsemättä lähestyi. Vähän ennen kisapäivää tajusin, että kuntosuunnistus olikin päiväsaikaan. Auts, olisi ehkä kannattanut kellonaika katsoa ennenkuin lupaudut. Työpäivä. Onneksi pomo oli enemmän kuin ymmärtäväinen ja siirsin päivän työtehtävät aamupäivälle ja illalle. Eläköön joustavat työajat. 

Ja niin minä suuntasin yhdeltätoista auton keulan kohti Puolankaa. Auton lämpömittari näytti 24 ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, joten otin mukaan juoksuliivin ja litran verran nestettä. Kun kävelin parkkipaikalta kohti kisakeskusta ja joka puolella pörräsi ammattimaissuunnistajien näköisiä ihmisiä raitasukkineen, suunnistushousuineen ja -kenkineen, tunsin jotenkin olevani väärässä paikassa polkujuoksuliivini ja Salomonin kenkieni kera. Olisiko tuo "Eksy tänne" -kyltti yhden myyntiteltan kyljessä joku enne?

Tapasin Päivin ja kävin hakemassa numerolapun ja emitin, jonka avulla jokainen rasti leimataan löydetyksi. Ai tämmönenkö se on? Miten tätä pidetään kädessä?

Emit-prikka ja -leimasin. Lähde: http://www.nic.fi/~thujala/neuvo2.html

Ja sitten starttiin. Päivi opasti vielä emitin käytössä, viime hetken selfie, kartat käteen ja ei kun matkaan. 

Ekalle rastille helposti polkua pitkin ja vinosti hakkuuaukean läpi. Tuolla kulmassa se on. Tämähän on helppoa kuin heinänteko. Tokalta rastilta Päivi otti kompassilla suunnan ja minä tuijotin tiukasti karttaa. Oja, hakkuuaukea, kuvioreuna, suo, loiva nousu... Aika äkkiä entiset taidot palautuivat mieliin ja pysyin koko ajan kartalla. Peukaloa siirsin sen mukaan eteenpäin, mitä olimme edenneet. Kakkosrastikin löytyi iisisti. Vitsit tämähän on tosi kivaa!

Ja niin reitti eteni. Kakkoselta kolmoselle, kolmoselta polkuun turvaten neloselle ja sen jälkeen noin kahden kilometrin siirtymä (tässä valitsimme kiertotien tietä pitkin) vitoselle, sitten lyhyt siirtymä suon läpi kutoselle. 

Ja sitten kisan vaikein osuus. Vajaan kahden kilometrin siirtymä metsän läpi ilman polkuja. Tässä olimme Päivin kanssa vähän ennakoineet ja katsoneet kaksi toisen radan rastia kiintopisteiksi. Ne helpottivat pitkää siirtymää. Muurahaispesä ja kaksi, suon reuna, kumpare... Kuvioreunaa hakkuuaukealle, aukean reunaa pitkin polulle ja niin seiskakin löytyi suunnitellusti.

Kyllä mää sanoisin, että tuonne suuntaan pitää lähteä :-)

Minustahan tulee vielä suunnistaja! Olin ihan liekeissä. Ja näin me jatkettiin. Kasi ja ysikin löytyivät kertaheitolla. Sitten enää viimeinen rasti ja loppusuora. Otetaanko kiri? No tottakai!

Maalissa ajassa 1:46. Garminiin kertyi 8,8km:n mittaisella radalla matkaa 10,7km. 

Halasin Päiviä ja kiitin seurasta sekä ennenkaikkea lajin pariin houkuttelusta. Olin aika liekeissä kun ajelin kotiin jatkamaan työhommia. Illalla huomasin selailevani Kajaanin suunnistajien kuntosuunnistuskalenteria. Huomenna varmaan eksyn nettikauppoihin etsimään kompassia.

Vitsit kun en nyt muista sitä meidän yläkoulun liikunnanopettajan nimeä. Laittaisin nimittäin kiitosviestin. Suunnistus on aika coolia.