Myöhäistä iltalenkkeilyä ja kotikutoinen vuorijuoksusimulaattori

Kokopäivätyö ja seitsemän lasta pitivät tällä viikolla minut sen verran kiireisinä, että lenkkeilyyn ei meinannut millään jäädä aikaa.

Maanantai-iltana kävin myöhään heittämässä 9 kilometrin kevyen hölkän, keskiviikkona pinkaisin ennen ruoan laittoa reilun puolen tunnin vauhtikestävyyslenkin ja torstaina puolestaan lyhyen palauttavan vasta lasten mentyä nukkumaan.

Vaikka kilometrejä ei näillä lyhyillä lenkeillä aina hirveästi kerrykään, on ne kuitenkin mielelle ja arjessa jaksamiselle tärkeitä ja kyllähän niillä kuntoa kuitenkin ylläpidetään.

Viikonlopulle suunnittelin taas pitkiksen. Asfaltille ei oikein tehnyt mieli ja polut ovat sen verran kaukana kotoa, että sinne on lähdettävä autolla ja se vie aikaa. Niinpä päätinkin tehdä jotain ihan muuta.

Tajusin, että hyvää mäkitreeniä voi tehdä viidenkymmenen metrin päässä kotipihastani. Siinä on pieni metsikkö ja metsikössä ylämäki, jolla pituutta 100m ja retkikartan mukaan nousua n. 18m. Ei siis mikään hurja nousu, mutta laskeskelin, että jos sitä tarpeeksi monta kertaa nousee ylös-alas, niin kyllähän siinäkin verttiä kertyy ja samalla voimaa reisiin, jota tullaan Vuokatti Trail Challengella elokuussa tarvitsemaan.

No ei kun tuumasta toimeen. Lauantaiaamuna ylös klo 7, kamppeet niskaan, juomapullo ja kaksi geeliä mukaan ja mäkeen.

Reittivalinta oli kovin yksinkertainen. Tästä alas tien reunaa n. 230m,

sitten kurvaten oikealle tasaiselle metsätielle, sitä pitkin n. 150m

ja lopuksi se itse mäki, n. 100m:

Siinäpä se kotikutoinen vuorijuoksusimulaattori yksinkertaisuudessaan, 480m per kierros. Reilun kahden tunnin juoksun jälkeen kierroksia oli kasassa 36, kilometrejä reilut 17 ja reidetkin tiesivät tehneensä töitä. Olipa mukavaa. Joku toki voisi tätä tylsäksikin kutsua, mutta siihen ajoittaiseen tylsyyteenkin on pitkillä matkoilla pakko tottua.

Lapset olivat juoksuni aikana heränneet ja pääsin kotona suoraan aamiaispöytään. Loistava aloitus lauantaipäivään.

Mukavaa viikonloppua kaikille!