Diagnoosin jälkeen olin pari kuukautta olin lähes täyslevossa. Alkuun pelkkä kävelykin teki niin kipeää, että jätin kaikenlaisen liikkumisen (pl. normaalit arkuliikkumiset) pois. Se tarkoitti entiselle himoliikkujalle aikamoista sopeutumista. Onneksi löysin korvaavaa tekemistä ja palasin muutaman entisen intohimoni pariin: aloitin usean vuoden tauon jälkeen jälleen kanteleensoiton, liityin kuoroon ja ratsastamaankin olen taas ehtinyt.
Parin kuukauden täyslevon jälkeen aloitin lyhyet kävelylenkit sekä kokeilin vesijuoksua ja hiihtoa. Lyhyet liikuntahetket onnistuivat kivuttomasti mutta jos tein vähänkään liikaa, se kostautui kipuilulla välittömästi. Varsinkin hiihdossa potkut sattuivat.
Tässä vaiheessa viimeistään käsitin, että lääkärin arvio kolmen kuukauden juoksutauosta oli enemmän kuin optimistinen. Saksankielen taitoisena olin tutkinut netistä tietoa vaivasta ja aloin uskoa saksalaisiin sivustoihin siitä, että tämä mm. jalkapalloilijoille tyypillinen vaiva voi vaatia jopa vuoden parantumisajan. (Kielitaitoisille lisää tietoa vaivasta: www.schambeinentzündung.de)
Nyt virallisesta diagnoosista on kulunut viisi ja puoli kuukautta, syksyn viimeisistä lenkeistä puoli vuotta. Alkuun pitkältä tuntunut telakka on mennyt loppujen lopuksi aika nopeasti, vaikka toki se nyt ei ihan täysin vielä ohi olekaan. Kipuilen edelleen hieman. Varsinkin äkkinäiset sivuttaisliikkeet tekevät kipeää.
Pikku hiljaa on kuitenkin usko alkanut palautua siihen, että vielä kuitenkin juoksun pariin pystyn palamaan. Noin kuukausi sitten otin ensimmäiset juoksuaskeleet, ensin kävelylenkin lomassa kilometrin-kaksi, sitten viisi ja viime viikolla juoksinkin jo ensimmäisen kympin. Fiilis oli uskomaton! Eka kymppi puoleen vuoteen! Tuntui ihan ultramatkalta :-)
Kuten arvata saattaa, kunto on surkea. Siis S-U-R-K-E-A. Viiden kilometrin lenkki tuntuu viideltäkympiltä ja pk-vauhti on tippunut minuutilla per kilometri. Huonon kunnon lisäksi vauhdin tippuminen johtuu myös muutamasta telakalla kertyneestä lisäkilosta.
Puolen vuoden juoksemattomuus on tehnyt minusta kieltämättä myös laiskan. Se innostuneisuus ja pitkäjänteisyys, joka minulla oli juoksua kohtaan aiemmin, on haihtunut. Tätä ei saa ymmärtää väärin, tykkään yhä juoksemisesta kamalasti ja kun lenkille pääsen, iloitsen ja nautin jokaisesta askeleesta. Mutta vielä en voi väittää olevani samanlaisessa koukussa kuin ennen. Johtunee siitä, että vapaa-ajastani kiistelevät nyt pari muutakin uutta harrastusta ja perheellekin pitää säästää aikaa.
Ensi viikolla aloitan pitämään juoksukoulua. Kuntamme kansalaisopisto pyysi pitämään kurssia ja olin positiivisesti yllättynyt kun viidelletoista hengelle suunniteltu kurssi tuli silmänräpäyksessä täyteen. Jospa pystyn tartuttamaan terveen juoksuinnon näille kurssilaisille. Telakan aikana olen ainakin oppinut, joskin kantapään kautta, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä.
Hienoa Mari!
VastaaPoistaTuumin myös tässä oman telakkataukoni aikana, että aion jatkossa hakea juoksulla jotain aivan muuta, kuin sekunteja ja kilometrejä.
Siitä se lähtee, naatiskellaan! ��
Kiitos Timo! Nimenomaan nautiskellen hyvä tulee!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista