"Sää ootki paljon hullumpi kuin mää luulin"

Reilun satasen ultramatkasta Vuokatissa on nyt kaksi viikkoa. Takki on ollut jotenkin tyhjä. Olen tietoisesti pitänyt taukoa juoksusta, jotta jalat, kroppa ja pää saavat lepoa, mutta rehellisesti sanottuna lenkille ei olekaan tehnyt mieli.

Olo on ollut sekava ja levoton. Maraton Bluesia pahimmillaan. Se hetki, kun tavoite on saavutettu ja kuukausien työ viety loppuun. Ja sitten iskee tyhjyys. Sitä ei oikein tiedä miksi lenkille enää lähtisi ja minkä tavoitteen itselle seuraavaksi asettaisi. Vaikka juoksenkin ilman ohjelmia ja suuria suunnitelmia, silti seuraava kisa tai itselle asetettu tavoite yleensä rytmittää viikkoja ja nyt kun sitä seuraavaa tähtäintä ei ole, lenkille lähtö on tuntunut jotenkin omituiselta ja jopa turhalta. Onneksi työreissut ja pyöreät synttärini ovat pitäneet minut kiireisenä ja juoksuharrastus on ollut nyt ihan taka-alalla.

Toissapäivänä kuitenkin pakotin itseni ensimmäistä kertaa lenkille. Ei tehnyt mieli lähteä, mutta olin iloinen, että lähdin. Kilometrin juoksun jälkeen sama tuttu rytmi löytyi taas ja juoksu tuntui mahtavalta. Pitkän tauon jälkeen jalat olivat levänneet ja halusivat vain viedä minua eteenpäin. Juoksin reilut viisi kilometriä aurinkoisessa ja lämpimässä syysillassa ja pohdiskelin tulevaa. Mihin seuraavaksi? Alkaisinko treenaamaan jollekin toiselle pitkälle maastoultralle? 12 tunnin juoksuun? 24 tunnin juoksuun? Vaiko ihan vain omaksi ilokseni?

Tulin kotiin ja kävin saunassa. Mietiskelin yhä tulevaa. Viime vuoden 12-tunnin juoksusta jäi hyvä maku suuhun... Otin puhelimen käteen ja huomasin googlettavani "24-tunnin juoksu". Helmikuu, Esport Arena. Vuorokausi reilun 390 metrin rataa ympäri. Ilmoittautuminen alkanut tänään klo 21. Puoli tuntia sitten. Kohtalon ivaa.

Mukaan mahtuu 140 juoksijaa. Listoilla on jo 44. Huomaan kysyväni mieheltä, että mitä jos ilmoittautuisin tuonne. Ehdotus saa kannatusta.

Kaksi klikkausta, ilmo sisässä. Päivitys faceen:

Talvi on täällä Kainuussa sen verran kylmä, että pittää ees yhelle viikonlopulle järkätä juoksua varten vähän lämpimämmät olosuhteet. Etelän loma tuntu liian kalliilta, onneksi Espoosta löytyy lämpönen halli. Sinne siis.

"Mitä mitä, näähän oot ihan hullu  😂 " 

"Sää ootki paljon hullumpi kuin mää luulin <3 "

"Shillalailla 😁😁👍 Ootsie kyllä sopivasti hjullu"

"Täällä toistuukin jo useampaan otteeseen päällimmäinen ajatukseni, mutta sanon sen nyt vielä minäkin: HULLU!" 😉"

Juu, niinhän minä taidan olla. Ootte rakkaita :-)

Muistuttakaa minua hulluudestani helmikuussa uudestaan. Tiedän, että tulen tätä vielä katumaan. Mutta nyt tiedän ainakin, miksi käydä talvipakkasilla lenkillä.