Reilut kaksi viikkoa h-hetkeen

Tasan 15 vuorokautta Vuokatti Trail Challengen starttiin. Siihen kesän tai ehkä paremmin sanottuna koko juoksuharrastukseni aikaiseen suurimpaan koitokseen. 100kilometriä omin jaloin vaikeassa maastossa Hiidenportin kansallispuistosta yli Maanselän vaarajonon Vuokattiin. Kokonaisnousua 2280m, aikaa startista maalin sulkeutumiseen 24 tuntia.

Keväällä kisaan ilmoittautuminen tuntui tosi hyvältä ajatukselta. Onhan se pitkä matka mutta eiköhän se ole selvitettävissä. Ei se matka tapa vaan se vauhti.

Nyt kisan lähestyessä minua alkaa suoraan sanottuna hieman kyllä jännittämään. Onhan se ihan hurja matka. Ja reitin osittain tuntien reittiprofiilikaan ei kyllä anna yhtään armoa. Pahimmat nousut ja laskut ovat kisan lopussa ja ne on selvitettävä väsynein jaloin. 13 vaaraa, suurin osa kisan nousumetreistä on ympätty reitin vimeiselle kahdellekymmenelle kilometrille.

No, oli miten oli, tänne ollaan nyt menossa. Ja vaikka jännittää, niin aika luottavaisin mielin olen kuitenkin lähdössä matkaan. Kesän treenit eivät toki ole täysin menneet suunnitelmien mukaan, sillä kesäkuussa ilmennyt päkiäkipu vei muutamaksi viikoksi telakalle mutta yhteensä kesän aikana olen saanut kuitenkin alle ihan kivasti treenitunteja.

Turvajuoksut niin Karhunkierroksella kuin Pallaksellakin toimivat erinomaisina ylipitkinä treeneinä ja siellä oli mahdollisuus myös testata vaatetusta ja energiansaantia. Lisäksi ne toimivat erinomaisina mentaalitreeneinä päälle, joka usein pettää aiemmin kuin kroppa tai jalat.

Testilenkin perusteella La Sportiva Akasha tulee olemaan kisakenkäni.

Kenkävalinta on tuottanut hieman ongelmia, sillä Salomon S-lab Sense Ultrat, joilla olen tähän mennessä pitkät lenkit maastossa juossut, alkoivat Pallaksella muodostamaan märkiin jalkoihini siellä joskus viidenkymmenen kilometrin jälkeen rakkoja. Vaimennuskin tuntui ultramatkalle kivikoissa vähän turhan vähäiseltä.

Tutkittuani netin ja luettuani kymmeniä suosituksia erilaisista kengistä, päädyin ostamaan La Sportivan Akashat. Kävin niitä nyt toissapäivänä Vuokatissa aidoissa kisaolosuhteissa testaamassa ja ne tuntuivat toimivan erittäin hyvin. Kengän pehmeä, sukkamainen päällinen tuntui miellyttävältä ja se päästi veden nopeasti pois kengästä. Tossun pehmeän sisäpohjan ansiosta juokseminen juurakoilla ja kivikoilla tuntui pumpuliselta ja iskunvaimennuksesta huolimatta tuntuma polkuihin säilyi hyvin.
Viimeinen pitkä lenkki ennen kisaa tulee sitten toivottavasti vahvistamaan tämän kisakenkävalintani.

Vuokatin vaarojen maisemat kompensoivat kaikki kärsimykset.

Huomenna tosiaan viimeinen pitkä lenkki ja sitten kaksi viikkoa keventelyä. Kevyitä lenkkejä juoksutuntuman ylläpitämiseksi, paljon unta ja terveellistä ruokaa. Ja kun kisaan starttaan, pidän Dean Karnazesin yksinkertaisen ohjeen mielessäni:

"Puff out your chest, put one foot in front of the other and don't stop till you cross the finish line".