tag:blogger.com,1999:blog-7480984635251514888.post7156637907800210667..comments2022-04-06T03:09:42.966+03:00Comments on Koukussa juoksuun: Marin kolme "Ämmää" - eli muistisääntö siihen, kuinka säästyt rasitusvammoiltaMari Maierhttp://www.blogger.com/profile/07486288713211762898noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-7480984635251514888.post-14689084571434478612016-02-16T11:32:49.366+02:002016-02-16T11:32:49.366+02:00Maltti on tosiaan hyvä ohjenuora juoksuun. Olen yr...Maltti on tosiaan hyvä ohjenuora juoksuun. Olen yrittänyt pitää kiinni alkukauden ajan 10 % kilometrilisäyksistä viikosta seuraavaan. Kun juoksu on taas rutiinihommaa, menen fiiliksen ja kropan tuntemusten mukaan. <br /><br />Jouduin opettelemaan parikymppisenä uudestaan juoksemisen, sillä se oli mulla ainoa keino penikkataudista paranemiseen. Juoksin silloin futaajan askeleella, eli koko aika näkymätön pallo jaloissani. Vanhan pois opetteleminen vei multa kaksi vuotta. Siihen loppui myös krooninen penikkatauti. Nyt pidän sen poissa parilla tehokkaalla venytyksellä. Jos jaloissa siitäkin huolimatta alkaisia tuntua kipua, siirryn hetkeksi pehmeämmälle juoksualustalle ja vähennän kilsoja. poppis | pikkulitenhttps://www.blogger.com/profile/03919799027641018384noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7480984635251514888.post-20233614245028415692016-02-12T10:23:09.711+02:002016-02-12T10:23:09.711+02:00Nuo on kyllä hyviä juttuja muistaa. Mulla on josku...Nuo on kyllä hyviä juttuja muistaa. Mulla on joskus penikat vaivanneet, mutta muuten olen selvinnyt aika vähillä vaivoilla. Pari juoksutonta päivää viikossa ovat ehkä auttaneet siihen, että ehtii palautua ja jalat ovat pysyneet melko hyvässä kunnossa. Piia / Juoksuttaahttps://www.blogger.com/profile/00104552265112182253noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7480984635251514888.post-19046811506621464912016-02-10T13:01:09.732+02:002016-02-10T13:01:09.732+02:00Hep! Olen juossut joitain tuhansia kilsoja ilman m...Hep! Olen juossut joitain tuhansia kilsoja ilman minkäänlaisia vammoja. Varmaan tuurillakin on ollut osuutensa mutta uskon että tärkeintä on ollut se että olen todella maltillisesti rakentanut pohjaa ja kasvattanut kuormitusta. Kunnon, lihasten ja nivelten kestävyyttä on kohennettu kirjaimellisesti kilometri kerrallaan, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Myös lihaskuntoharjoittelun rooli on ollut merkittävä. Näillä keinoin tavallinen sunnuntaihölkkäilijä on pystynyt ottamaan parhaimmillaan 150 kilometrin viikkoja normaalien 20-30 kilsan viikkojen lomassa ilman mitään vaivoja.<br /><br />Hyviä pointteja siis minunkin mielestäni! Jokainen pienikin vaiva ja kehon välittämä signaali kannattaa ottaa aina vakavasti, mieluummin on päivän tai pari juoksematta kuin kuukausia telakalla. Tässä lajissa ei ole pikavoittoja!Mikahttps://www.blogger.com/profile/00415363224393882084noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7480984635251514888.post-41295402464789745732016-02-10T11:52:32.992+02:002016-02-10T11:52:32.992+02:00Juu ei taida juoksijaa olla, joka ei rasitusvammoj...Juu ei taida juoksijaa olla, joka ei rasitusvammojen kanssa olisi pähkäillyt. Vaikka näitä kuinka toitotetaan, silti niiden noudattaminen on niin vaikeaa. Ihminen on outo :-) <br /><br />Mutta ehkä näistä virheistä opitaan. Mitenkäs sitä niin mukavasti sanotaan: "Tyhmä on vasta sitten, jos tekee samoja asioita uudelleen ja uudelleen, mutta odottaa erilaista lopputulosta."Mari Maierhttps://www.blogger.com/profile/07486288713211762898noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7480984635251514888.post-12679503675429137502016-02-10T11:00:37.121+02:002016-02-10T11:00:37.121+02:00Hyvä postaus ja jotenkin helpottavaa kuulla, että ...Hyvä postaus ja jotenkin helpottavaa kuulla, että sinäkin olet tahinut noiden tyypillisten vaivojen kanssa. :) Helpottavaa siis siksi, että olet selättänyt ne. Tunnistan itseni myös tuollaiseksi joko tai -tyypiksi. Ja maltti on välillä enemmän tai vähemmän kateissa... On ollut vähän hemmetin vaikeaa jarrutella itseän nyt kun on pientä vaivaa, mutta juoksemaan tekisi niin kauheasti mieli. Onneksi ympärillä on viisaampia, jotka takovat järkeä päähän :D Vaikka usein tolkutetaan sitä hetkessä elämistä, niin juoksussa on pakko katsoa myös vähän eteenkin päin ja punnita sitä, miten tämän päivän juoksu ja tekeminen vaikuttaa tulevaan. Puolikuntoisena kun juoksee, niin seuraukset voivat olla kauaskantoiset. Niin turhauttavaa kuin se välillä onkin, niin joskus on pakko jarrutella ja ottaa askel taaksepäin. Mä yritän muistaa tuon maltin... <br />Hyviä lenkkejä sulle! Kantapääopistossahttps://www.blogger.com/profile/06638885014150159848noreply@blogger.com